Pinjaisten ala-aste

[Kotisivu| Opettajat| Tiedotuksia | Opetussuunnitelma| Arviointi | Linkkejä| Oppilaat ]


 

 

Akvaariokalat

 

 

Lehtikala Pterophyllum scalare

Parhaiten tunnettu kirjoahven, ja eräs maailman suosituimmista akvaariokaloista. Ruumis kiekkomainen ja voimakkaasti sivuilta litistynyt, kuono suippo. Selkä- ja peräevät hyvin korkeat ja vatsaevät ovat venyneet pitkiksi rihmoiksi. Kyljissä neljä poikkiraitaa, joiden tummuusaste riippuu ympäristöstä ja mielialasta. Musta-hopearaitaisen luonnonmuodon lisäksi saatavana useita värimuunnoksia sekä huntueväisiä.

 

Koko: 15 cm, ison kalan korkeus evineen jopa 26 cm.

Levinneisyys: Amazonin allas.

Vaatimukset: pH 6.0-7.5, lämpötila 24-28 astetta, pehmeä vesi (alle 10 dH), ei tarkka laadun suhteen. Akvaarion minimikoko aikuiselle parille 150 litraa, korkeus vähintään 50 cm. Runsaasti kasveja. Nuoret kalat viihtyvät parhaiten parvena, aikuiset yleensä pareittain. Kutuaikana valtaavat reviirin.

Ruokinta: kaikkiruokainen. Hiutaleet, elävät tai pakastetut eläimet. Syö myös pieniä kaloja.

Soveltuvuus: sävyisä parvikala. Vaatii suurehkon akvaarion. Ei sovi pienimpien kalojen, kuten neontetran seuraan sillä syö ne ennen pitkää. Kutuaikana pariskunta vahtii reviiriään agressiivisesti ja käy etenkin omien lajitoveriensa kimppuun.

Sukupuolierot: hyvin vähäiset. Kutukypsän pariskunnan koiraalla yleensä paksumpi niska. Koiraan terävä maitiputki ja naaraan paksumpi ja tylpempi munanasetinputki näkyvät vain kutuvalmiilta pariskunnalta.

Lisääntyminen: mahdollista jopa seura-akvaariossa. Pariskunta kutee yleensä tammikuussa, leveälle kasvinlehdelle ja kirjoahventen tapaan ne vartioivat ja hoitavat poikasiaan. Nuori kutupari usein syö kudun tai poikasensa. Poikaset syövät pientä elävää ruokaa. Kaupoista saatavat lehtikalat ovat lähes aina viljeltyjä.


Platy Xiphophorus maculatus

Rauhallinen, helposti lisääntyvä ja aika kestävä. Sopiva aloittelevan ensimmäiseksi kalaksi. Useita väri- ja evämuunnoksia.

 

Koko: koiras 4 cm, naaras 6 cm

Levinneisyys: Väli-Amerikka, Meksiko ja Guatemala.

Vaatimukset: pH 6.5-8.0 (mieluiten yli 7.0), lämpötila 22-25 astetta, keskikova tai kova vesi, 10-25 dH. Akvaarion koko vähintään 30 litraa. Voi pitää yksin tai parina, mutta viihtyy parhaiten kun yhtä koirasta kohti on 2-3 naarasta.

Ruokinta: Kaikkiruokainen, tarvitsee myös kasvispitoista ravintoa. Hiutaleet, pienet elävät tai pakastetut eläimet, tabletit. Näykkii myös pehmeää viherlevää.

Soveltuvuus: Kaikkien niiden kalojen kanssa, joilla on samat vesivaatimukset. Mielellään ei miekkapyrstön kanssa, sillä saattaa risteytyä ja tuottaa "sekarotuisia" poikasia.

Sukupuolierot: Koiraan peräevä on muuntunut kapeaksi eväsiittimeksi , naaras isompi ja pulleampi.

Lisääntyminen: Erittäin helppoa, kunhan vesi on sopivaa. Naaras synnyttää noin kuukauden välein eläviä n. 5-6 mm pitkiä poikasia. Seura-akvaariossa muut kalat (myös niiden omat vanhemmat) yleensä syövät ne pian. Poikaset voi kasvattaa erillisessä akvaariossa ja laittaa vanhempiensa seuraan kun ne ovat noin 2 cm:n pituisia. Ruokinta: pieniä eläviä eläimiä, pieniä hiutaleita. Kaikki kaupoista saatavat platyt ovat viljeltyjä.


Taistelukala Betta splendens Regan

Eräs tunnetuimmista akvaariokaloista. . Varsinkin uros puolustaa luonnossakin erittäin aggressiivisesti reviiriään, ja tämän takia lajia on jo kauan kaytetty kotiseudullaan kalatappeluissa, kuten nimestäkin voi päätellä. Nykyinen huntueväinen akvaariokanta on saanut alkunsa näistä tappelijoista. Useita värimuunnoksia.

 

Koko: 5 cm

Levinneisyys: Trooppisen Kaakkois-Aasian riisipeltojen ja ojien asukki

Vaatimukset: pH 6.0-8.0, lämpötila 25-30 astetta. Veden kovuus ei ole olennainen, mutta mieluiten alle 25 dH. Taistelukala pysyy hengissä jopa parin litran maljassakin, mutta viihtyy huomattavasti paremmin isommassa akvaariossa, jossa on runsaasti kasveja.

Ruokinta: Kaikkiruokainen. Hiutaleet, pienet elävät tai pakastetut eläimet. Ei syö pohjalta.

Soveltuvuus: Ei voi pitää yhdessä aggressiivisten tai eviä näykkivien kalojen kanssa. Kahta koirasta ei voi pitää samassa akvaariossa, eikä pienessä akvaariossa kannata pitää edes koirasta ja naarasta.

Sukupuolierot: Koiras isoeväisempi ja värikkäämpi.

Lisääntyminen: Aika helppoa kotioloissakin. Koiras rakentaa pintakasvien sekaan kelluvan vaahtopesän, jonne pariskunta kutee. Kututapahtuma on usein hyvin aggressiivinen, ja evät voivat repeillä. Pariskuntaa on valvottava ja pahempien vammojen ilmaantuessa kalat on heti erotettava. Naaras poistetaan kudun jälkeen, koiras muutaman päivän päästä. Hyvin pienet poikaset syövät aluksi likoeläimiä ja ovat herkkiä ilman lämpötilan vaihtelulle. Kaikki kaupoista saatavat taistelukalat ovat viljeltyjä.


Täpläpartamonni Ancistrus sp.

Tavallisin Suomesta saatava partamonnilaji. Erittäin tehokas viherlevän syöjä, aika rauhallinen ja hyvin kestävä kala.

Koko: Maksimipituus noin 15 cm, mutta jää usein pienemmäksi.

Levinneisyys: Etelä-Amerikka.

Vaatimukset: Sietää hyvin erilaisia vesiarvoja: pH 5.5-8.0, lämpötila 22-26 astetta, ei tarkka kovuuden suhteen. Yksinäistä monnia voi pitää jopa 40 l akvaariossa, mutta viihtyy paremmin lajitovereidensa seurassa. Tarvitsee piilopaikkoja ja uppopuuta. Reviirikala.

Ruokinta: Tarvitsee kasvispitoista ruokaa. Syö viherlevää, hiutaleita, pohjatabletteja ja raakoja tai kypsennettyjä vihanneksia ( kesäkurpitsa, kurkku, herneet, salaatti jne.) Jyrsii usein puuta ja tarvinnee sitä ruuansulatustaan varten. Saattaa syödä kasveja etenkin muun kuitupitoisen ruuan puuttuessa.

Soveltuvuus: Kaikkien kalojen kanssa, paitsi kutuakvaariossa. Liikkuu öisin ja syö silloin myös kutua.

Sukupuolierot: Uros isompi, parta pidempi ja tuuheampi, rintaevissä tukevammat piikit. Naaras pulleampi.

Lisääntyminen: Helppoa, usein myös seura-akvaariossa. Pariskunta kutee luolaan, jota uros vartioi tiukasti noin 2 viikkoa. Poikaset syövät levää ja pehmeitä vihanneksia. Kasvavat aika hitaasti.


Neontetra Paracheirodon innesi

vYksi tavallisimmista tetroista. Kylkien alapuoli kirkkaan punainen puolivälistä pyrstöevään, yläpuolella silmästä rasvaevään ulottuva hohtavan sininen juova, vatsa väritön. Elää trooppisen sademetsäalueen pienissä joissa, lammissa ja soissa. Ehkä maailman suosituin akvaariokala.

Suurenna kuva klikkaamalla

Koko: 4 cm

Levinneisyys: Amazonin latvaosien sivujoet.

Vaatimukset: makeavesi pH 5.5-7.5, mieluiten noin 6.5. Lämpötila 20-26 astetta, pehmeä hieman hapan, turvelisäys. Akvaarion minimikoko pienelle parvelle 40 l. Viihtyy vain parvessa, parven minimikoko 5 kalaa. Mitä suurempi parvi, sen parempi.

Ruokinta: kaikkiruokainen. Hiutaleet, pienet selkärangattomat eläimet.

Soveltuvuus: sävyisä, kestävä parvikala. Sopii kaikkien pienehköjen ja rauhallisten kalojen seuraan, kunhan niillä on samat vesivaatimukset. Ei sovi esimerkiksi lehtikalan kaveriksi, sillä pienet tetrat ovat sen luonnollista ravintoa.

Sukupuolierot: vähäiset, naaras täyteläisempi.

Lisääntyminen: ei kovin helppoa. Kutu tapahtuu kasvillisuuden joukossa. Kutupari eristetään omaan akvaarioonsa (koko väh. 10l, pH 5.5-6.5, 24-26 astetta, dH 0-2) ja poistetaan heti kudun tapahduttua. Poikaset kuoriutuvat puolentoista vuorokauden kuluttua ja jäävät riippumaan kasveihin. Kulutettuaan loppuun ruskuaispussinsa vararavinnon ne lähtevät liikkeelle ja alkavat syödä planktonia ja likoeläimiä kasvaen ensimmäisten viikkojen aikana nopeasti. Kaikki kaupoissa myytävät neontetrat ovat viljeltyjä, yleensä Kaukoidässä.


Punapääbarbi Puntius nigrofasciatus

Värikäs rauhallinen parvikala

 

Koko: 6 cm

Levinneisyys: Pohjois-Amerikka, Afrikka ja Euraasia.

Vaatimukset: lämmin vesi

Ruokinta: kuivaruokaa ja elävää ruokaa.

Soveltuvuus:

Sukupuolierot:

Lisääntyminen:

   
   

 

Kiilakylki Rasbora heteromorpha Duncker, 1904

Pienikokoinen, kestävä ja hyvin rauhallinen parvikala. Tiivis parvi liikkuu yleensä keskivedessä. Kotoisin Kaakkois-Aasiasta.

Koko: 4.5 cm

Vaatimukset: pH 5.5-7.5, lämpötila 22-26 astetta, pehmeä vesi (alle 10 dH). Akvaarion minimikoko pienelle parvelle 40 l. Parven minimikoko 5 kalaa, viihtyy paremmin isommassa parvessa.

Ruokinta: Kaikkiruokainen. Hiutaleet, pienet elävät tai pakastetut eläimet.

Soveltuvuus: Sopii kaikkien kalojen kanssa suurimpia ja petomaisimpia lukuunottamatta. Hyppää herkästi, akvaario on ehdottomasti peitettävä hyvin.

Sukupuolierot: Aikuinen koiras hiukan kirkasvärisempi, ja kiila on alareunastaan terävämpi. Naaras pulskempi.

Lisääntyminen: Kutee aika helposti, mutta pienten poikasten kasvatus vaikeaa. Kutuakvaarion koko väh. 10 l, pH 5.5-6.5, lämpö 25-28 astetta ja kovuus 0-2 dH. Pari poistetaan heti kudun jälkeen. Pienet poikaset syövät aluksi likoeläimiä. Kaupoissa myytävät kiilakyljet ovat viljeltyjä, yleensä Kaakkois-Aasiassa.


Siaminpiikkisilmä Pangio myersi (Harry, 1949)

Matomaiset, pohjaa pitkin luikertelevat, piilottelevat piikkisilmät kuuluvat nuoliaisiin. Kotoisin Kaakkois-Aasiasta.

Koko: 12 cm

Vaatimukset: pH 6.0-7.0, lämpötila 24-30 astetta, pehmeä vesi (alle 10 dH). Akvaarion minimikoko 2-3 piikkisilmälle on 60 l. Viihtyy parhaiten pienessä parvessa. Tarvitsee paljon piilopaikkoja; luolia ja kasvitiheikköjä. Niiden puuttuessa voi käyttäytyä hyvin hermostuneesti. Voi kaivautua pohja-ainekseen tai tunkeutua suodattimen sisään hyvinkin pienestä raosta.

Ruokinta: Kaikkiruokainen, syö vain pohjalta. Hiutaleet, pienet elävät tai pakastetut eläimet, tabletit, vihannekset.

Soveltuvuus: Sopii pohjakalaksi kaikkiin seura-akvaarioihin.

Sukupuolierot: Hyvin pienet. Aikuinen, hyväkuntoinen naaras pulskempi.

Lisääntyminen: Ei yleensä lisäänny kotiakvaariossa, mutta kutu voi joskus tapahtua sattumalta jopa seura-akvaariossa. Kaupoista saatavat kalat lienevät yleensä viljeltyjä.


Molli Poecilia sphenops Valenciennes, 1846

Tavallisimpia synnyttäviä hammaskarppeja, mutta jalostusmuodot ovat herkkiä veden laadun suhteen. Vihertävän harmahtava luonnonmuoto on akvaarioissa harvinainen, sensijaan saatavana on useita evä- ja värimuotoja, joista etenkin "musta molli" on tunnettu. Isoeväisimmät yksilöt ovat risteytymiä lähisukuisten lajien (leveäevämolli, Poecilia latipinna ja purjemolli, P. velifera) kanssa. Kotoisin Meksikosta ja Kolumbiasta.

Koko: Koiras 5 cm, naaras 7 cm, risteytymät isompia.

Vaatimukset: pH 7.0-8.5, lämpötila 25-28 astetta, villi muoto kestää viileämpääkin vettä. Vesi keskikovaa tai kovaa, 10-30 dH. Etenkin Kaukoidässä viljelly kalat saattavat kaivata suolanlisäystä veteen pysyäkseen kunnossa. Akvaarion minimikoko 50 litrasta alkaen. Viihtyy parhaiten kun yhtä koirasta kohti on 2-3 naarasta. Molli viihtyy myös murtovedessä ja saattaa sopeutua jopa meriveteen.

Ruokinta: Kaikkiruokainen, mutta tarvitsee myös kasvispohjaista ruokaa. Hiutaleet, pienet elävät tai pakastetut eläimet, tabletit.

Soveltuvuus: Vain niiden kalojen kanssa, jotka mollin tavoin viihtyvät emäksisessä, kovassa ja lämpimässä vedessä.

Sukupuolierot: Koiras on hiukan pienempi (ei välttämättä ristetymillä), hiukan värikkäämpi ja etenkin selkäevä on isompi. Peräevä on muuntunut eväsiittimeksi. Vartalo on tasapaksumpi. Naaras on pulleampi.

Lisääntyminen: Helppoa, kunhan veden laatu on sopiva ja kalat hyväkuntoisia. Poikaset valitettavasti tulevat yleensä syödyiksi seura-akvaariossa, ellei siellä ole hyvin tiheätä kasvistoa tai ellei akvaristi pelasta niitä toiseen altaaseen. Kaikki kaupoista saatavat mollit ovat viljeltyjä.


Pusukala Helostoma temminckii Cuvier ja Valenciennes, 1831

Kookas, aika aggressiivinen labyrinttikala, joka soveltuu vain suuriin akvaarioihin. Vaaleanpunainen jalostusmuoto on vihreänharmaata luonnonmuotoa tavallisempi akvaarioissa. Ruokakala kotiseudullaan Kaakkois-Aasiassa.

Koko: 20 cm, luonnossa jopa 30 cm

Vaatimukset: pH 6.5-8.0, lämpötila 24-28 astetta, pehmeä vesi. Akvaarion minimikoko isolle yksilölle 200 l. Mieluiten vain yksi pusukala akvaariota kohti, sillä on aggressiivnen etenkin lajitovereilleen. "Pussaaminen", josta kala on saanut nimensä, ei ole rakkautta vaan voimainkoettelua.

Ruokinta: Kaikkiruokainen, tarvitsee myös kasvispitoista ravintoa. Hiutaleet, elävät ja pakastetut eläimet. Syö levää ja saattaa syödä etenkin hentolehtiset akvaariokasvit.

Soveltuvuus: Kaikkien kalojen paitsi omien lajitovereidensa kanssa. Sopii myös isojen ja kohtalaisen aggressiivisten kalojen, kuten useiden kirjoahventen seuraan.

Sukupuolierot: Pieniä, hyvin vaikeasti havaittavia eroja ruumiin ja evien muodossa. Naaras pulskempi.

Lisääntyminen: Ei kovin helppoa. Voi onnistua suuressa, runsaskasvisessa akvaariossa. Poikue on hyvin suuri ja pienet poikaset syövät likoeläimiä. Ei rakenna vaahtopesää useimpien labyrinttikalojen tapaan. Kaikki kaupoista saatavat pusukalat ovat viljeltyjä.


 


®Paula Anttila
Yhteydenotto:
WebMaster.
Päivitetty: toukokuu 19, 1999.